Kirsikankukkien aikaa

Kirsikankukkia koulun pihalla. Nättiä, eikös? Torstaina koululle saapui joku rookiebändi vetämään yllätyskeikan. Nimeä ei jäänyt muistiin, mutta lukion kolmosista taisi joukkio koostua. Kiva piriste päivään kieltämättä, mutta ihmiset menivät melkosen kaistapäisiksi hyvännäköisten poikien laulellessa serenadeja kirsikankukkien keskellä. Kerrankin olin myös onnellinen järjettömän vaikeatasosesta matikanryhmästäni, koska suurimman osan opettajista karjuessa oppilaitaan takaisin sisään ruokavälkän yli venyneeltä keikalta saimme me "jo ne asiat osaavina" jäädä katselemaan huomattavasti pienemmällä porukalla poikien freestyle osiota.

Meikä ja maailman paras hostsisko.

Koululounasta. Enpä ois oikee voinu valita kahta huonompaa esimerkkiä koululounaista... Yleensä meinaan lounas koostuu riisistä, kimchistä, vokatuista vihanneksista tai muusta vehreästä, lihasta tai kalasta ja keitosta. Toisena ruokana oli bibimbap; tulinen ja pidetty riisipohjainen ruoka, johon mätätään päälle erinäisiä lisukkeita. Yleensä lounaan kanssa ei juoda mitään, mutta me saadaan pari kertaa viikossa makumaitoja. Kaikissa kouluissa ei ole tarjolla jälkiruokia, mutta meillä donitsit tai churrot ei ole mikään harvinaisuus lounaslistalla. Ylempänä lounaaksi tarjottiin jonkinnäkösiä nuudeleita.. Sillon tällön saatta eteensä saada lounaalla myös etanapähkinäsalaatin hunajan kera tai etikoituja kokonaisia mustekaloja. Samoin liha tarjoillaan useimmiten "kokonaisena" eli joskus saattaa keitostaan löytää sian nahkasuikaleen karvoineen päivineen. Kaikki koulun pakastettua kimchiä lukuunottamatta on yleensä kuitenkin sangen maukasta.

Hemaseva talviliikkapuku. Oi että sitä aikaa, kun ennen tänne tuloa selailin tulevan kouluni sivuja ja törmäsin ykkösten liikkapuku kuvaan ja naureskelin sinipunavauhtiraitaiselle verkkaripuvulle. Voi sitä järkytystä, kun mulle selvis, että ykkösten puku on tosiasiassa silmiä hivelevän kaunis tähän kakkosten liikkapukuun verrattaessa. Varsinki toi paita on mulle mysteeri, minkä ihmeen takia se on yhtä leveä kun pitkä ja vielä kaiken lisäksi todella imartelevasti takapuolen puoleenväliin sijoittuvan kiristysnauhan kanssa..? Noh, valittaa en kuitenkaan ole alkanut, niinkun eräs kaverini totesi jokunen päivä, että rumiahan niiden kuuluu ollakin, ettei kellekää herää epäsopivia ajatuksia kesken jokaisen liikkatunnin alussa pidettävää venyttelytuokiota.

Ja BR:ssä! Tolla kertaa (onneks, mun pitää kohta alkaa miettiä mun linjoja) otin vain kaksi palloa, jotka nekin koin ansainneeni vietettyäni kolme tuntia kaverin matikkahagwonissa, eli iltakoulussa.