Alun loppu, lopun alku

No niin! Otsikko ei toki viittaa mihinkään "Maailma loppuu vuonna 2012! Jeesus tulee, oletko valmis?" motaskaan, vaan uuden lehtykäisen kääntämiseen blogin ja vaihtovuoden suhteen. Joskus tosiaan mainitsinkin, että muutan blogini ennen Koreaan lähtöä vaihtariblogiksi, ja nyt aika sen tekemiseen tuntuu sopivalta. "Lopuksi" Koreaan lähtöä on melko rehvakasta väittää, mutta kyllähän se tietyn "lopun" alku on, kun muuttaa ensimmäisen kerran ulkomaille. Suomessa asuminen loppuu, lapsuus loppuu (nyyh, konsolilla pelaaminen väliaikaisesti loppuu)  ja jotain aivan muuta saa sen myötä alkunsa. 

Mt Seoraksan, Korea

Koreaan liittyen lähtöpäivä on ilmeisesti ainaskin näin alustavasti 22.2 eli myöhästyy hieman aiotusta kuudennestatoista päiväst. Periaatteessa ihan jees jees, että vasta silloin on lähtö, niin ehtii just katella wanhat ja viettää penkkareita. :))  MUT sit taas toisaalta tuntuu, et olis jo venaillu enemmän kun tarpeeks. 

Korean opiskelu on mun osalta jääny hävettävän vähäseks. Omatunnon kuoppaa täyttää hieman se, että aikaa ei yksinkertaisesti ole ollut. Ekassa jaksossa aika meni täysin kouluun, jota olikin sit päivittäin sellaset mukavat 12h... Viielt herätys, junal kouluun, 8 tuntii koulua, tunnin mässytauko/kaikki läksyt, jotka ehtii tehdä, ja sit viäl ah niin pirteänä käymäni iltalukion tunnit. Koulu loppu seiskalt ja juoksin viimiseltä tunnilta sellasen kilsan matkan kymmenes minuutis, et ehin junaan. Sanomattakin selvää meikäläisen kunnon omaava ihminen myöhästy masentavan useesti kyseisestä junasta. Mitäpä siinä sitten sateisella säällä juna-aseman kylmäl ja koval penkil tunnin päästä seuraavaa junaa venaillessa. Karkki onneks pelastaa. Ja asemalta löytyvä armeijajätkien muodossa tallusteleva silmänruoka. 

grönä karkkimiehiä. 

Koeviikko menikin sit vähä niin ja näin.. Vaihtelua oli, noh, niin paljon kun on oikeestaan mahdollista olla, eli numeroita tuli ihan nelosesta kymppeihin. Kaikki kurssit pääsin kuitenkin läpi ja kurssiarvosanatkin oli alimmillaan kutosen luokkaa, mutta kaikki kutoset käyn kyllä tammikuussa nostamassa ainaskin seiskoiks. 

Nyt tokan jakson alettua aikaa ois PERIAATTEES ollu, mut mun oma elämä(=pelaaminen ja dataus) on koulun lisäks vieny melkosesti aikaa. Toivon mukaan lähdön lähestyessä korean opiskelun motivaatio kasvais ja oppisin ainakin lukemaan kunnolla hanguleita. Toivos on hyvä elää.

meikäläisellä simmut ummes.. säälittävää, että tää on tyylii ainut kuva musta tältä (viime?) kesältä.kröhöm, huomatkaa mun sokaisevan säihkyvä pepsodent. 

Tuntuu hivenen oudolta esittää ehdotus, mutta esitänpä kuitenkin, eli jos jollain sattuu olemaan jotain kysyttävää, ni ask away.