Liian pitkästä aikaa

samiksia Barack "Obsu" Obaman kanssa

K-Will jakamassa popcornia Inkigayon jälkeen.

Lotte World ja pitkän mutta yllättävän kivuttoman jonotuksen satunnainen selca (=self-camera eli itse otettu kuva itsestään).

Taidetta 63 buildingissa, Seoulissa. 

kaverin koira. sydäntähellivän suloinen

Rinako, meikäläinen ja Jenni. 

Baskins&Robbins, ja koska kerranhan sitä vain diabeeteksen voi saada, niin 600g jäätelöä....Per henkilö.

Koulutietä, jolla näkyy vielä kirsikankukkien viimeisinä hengenvetoina maahan tipahdelleet kukkaset.

Näkymää harhareitiltä Suomen suurlähetystöön. Joskus selkeästi pienimuotoinen eksyminenkin kannattaa; näkymät oli sangen komeat ja jatkettuamme harhailua päädyimme mitä epä-korealaisimmalle naapurustolle. Chocopaiden ja riisikakkumelonijätskien jälkeen voimistuineina löysimme voitonriemuisina perille suurlähetystöön, ja kyllä sen Suomen lipun näkeminen pitkästä aikaa sai aikaan pienimuotoisen isänmaallisuus "Suomi on paras" -puuskan.

Lotte World ja hiukan vaivaantunut ilme, koska ihmisiä kertyi kuvauspaikan ympärille stalkkaamaan korealaisten nuorten kanssa liikkuvaa ulkomaalaista. Meinasin joutua ottamaan kuvia tuntemattomien kanssa, mutta seuralaiset saivat onneks pelastettua mut tältä kerran alettua ikuisuuden kestävältä kuvausrumbalta.

Minä, Oona, Jenni ja Sanna, matkalla Suurlähetystöön. Itseasiassa oon kaikista vaihtareista lyhyin, mutta en ole ikinä oppinut korealaisten suosimaa tapaa kumartua kuvissa, joten näytän lähes joka kuvassa kunnon jättiläiseltä (johon ei toki ,köh köh, vaikuta ne lähes kymmenkunta täällä kertynyttä lisäkiloa). Kumartuminen on tietty välttämätöntä, kun halutaan änkeä suuri määrä ihmisiä kännykäkameran kameran tarjoamalle kuvausalalle, joten siinä mielessä munkin ois syytä tätä kyykistely-tapaa vähän harjottaa.

nälän aiheuttamaa regressoitumista

Gandhi vahamuseossa. Jotenki tää kuva antaa mulle uutta ulottuvuutta kaikennäköisiin huhuihin, että Gandhi tapasi nukkua teini-ikäisten tyttöjen kanssa alasti koitellakseen omaa vahvuuttaan.

Kiinalaisessa ravintolassa. Noi keltaset siivuhommelit on sellasia hiukan makeita, mutta päällimmäisenä makuna etikkaisia siivuja, joita syodään lähes aina ennen ruokaa ravintoloissa. 

Joku vahva sielu näyttäisi luokassa vielä opiskelevankin.

Koska arvostan todella paljon, että suurlähetystö latailee tälläisiä kuvia, missä me kaikki ollaan oikein edustavina, facebook sivuilleen. Eipä kyl mitään, tää on jollain tavalla niin peruskiusallisen näköinen suomalainen juhlatilanne kuva.

Ja ruoka maistui suurlähetystön facebook sivuilta napatun kuvan perusteella oikein hyvin. Oli muuten sangen haastavaa taiteilla haarukan kanssa syötyään puikoilla sen kolmisen kuukautta.

...mulla ei oo mitään ideaa, mistä, miksi tai milloin ilmeisesti minä itse olen tän kuvan ottanut. 

ruokailemaan venailua harvinaisena herkkuna istuen, eikä köhmyräisella sementtilattialla parisen kymmentä minuttia jonossa kököttäen.

Jälleen osa luokasta. Tää on kyl kiinnostavaa tää ryhmäkuvien asettelu. Tänkin kuvan täytyy olla jo viikkojen takaa, koska ollaan nyt siirrytty kaikki vähitellen kesäpukuun.

Kuvat todella sekalaisessa järjestyksessä, niin ajallisesti kuin aiheellisestikin. (Nää kuvat sattu olemaan ipadil, kännykässä mulla on rutkasti lisää ja tuoreempia kuvia, joita tänne blogiinkin päätynen myöhemmin lisäilemään.) Pahoittelen jälleen kerran päivittelytaukoa, tällä kertaa mitään pätevää syytä ei ole ollut, mutta jotenkin ei vain käy kotiin illalla vaelleltua edes mielessä koko blogi. Koulussa kuitenkin aina oikeinkin mahtipontisia suunitelmia jatkopäivityksistä ja ties mistä maailmanvalloituksesta suomalaisten sanontojen pohdintaan. 

Ja tällä kertaa mä oikein esitän toivomuksen, että jos teillä on jotain erikoista (koulu,pojat, muoti, meikit, ruoka, kulttuuri, joku paikka...) mistä haluisitte saada postauksen, ni ottakaa tilaisuus ja lähettäkää mulle sananen, ni koitan parhaimpani mukaan toteutella. Juttu sattumoisin vähän on, että musta tuntuu jotenkin kovin tylsältä vain kirjoitella arkipäivistä, vaikka nekin tosin oikein tapahtumarikkaita on. Oikeastaan juuri se tapahtumarikkaus onkin se ongelma, koska mulla ei ole aikaa eikä aikomusta päivitellä joka päivä kaikesta mahdollisesta, mitä mä täällä touhuan. 

Ja jos unohdun taas arkeen, niin saa heittää vihaisia kommentteja pävitysten puuttumisesta tai vahvasti päivitystauosta vihjailevia kysymyksiä. 

Kirsikankukkien aikaa

Kirsikankukkia koulun pihalla. Nättiä, eikös? Torstaina koululle saapui joku rookiebändi vetämään yllätyskeikan. Nimeä ei jäänyt muistiin, mutta lukion kolmosista taisi joukkio koostua. Kiva piriste päivään kieltämättä, mutta ihmiset menivät melkosen kaistapäisiksi hyvännäköisten poikien laulellessa serenadeja kirsikankukkien keskellä. Kerrankin olin myös onnellinen järjettömän vaikeatasosesta matikanryhmästäni, koska suurimman osan opettajista karjuessa oppilaitaan takaisin sisään ruokavälkän yli venyneeltä keikalta saimme me "jo ne asiat osaavina" jäädä katselemaan huomattavasti pienemmällä porukalla poikien freestyle osiota.

Meikä ja maailman paras hostsisko.

Koululounasta. Enpä ois oikee voinu valita kahta huonompaa esimerkkiä koululounaista... Yleensä meinaan lounas koostuu riisistä, kimchistä, vokatuista vihanneksista tai muusta vehreästä, lihasta tai kalasta ja keitosta. Toisena ruokana oli bibimbap; tulinen ja pidetty riisipohjainen ruoka, johon mätätään päälle erinäisiä lisukkeita. Yleensä lounaan kanssa ei juoda mitään, mutta me saadaan pari kertaa viikossa makumaitoja. Kaikissa kouluissa ei ole tarjolla jälkiruokia, mutta meillä donitsit tai churrot ei ole mikään harvinaisuus lounaslistalla. Ylempänä lounaaksi tarjottiin jonkinnäkösiä nuudeleita.. Sillon tällön saatta eteensä saada lounaalla myös etanapähkinäsalaatin hunajan kera tai etikoituja kokonaisia mustekaloja. Samoin liha tarjoillaan useimmiten "kokonaisena" eli joskus saattaa keitostaan löytää sian nahkasuikaleen karvoineen päivineen. Kaikki koulun pakastettua kimchiä lukuunottamatta on yleensä kuitenkin sangen maukasta.

Hemaseva talviliikkapuku. Oi että sitä aikaa, kun ennen tänne tuloa selailin tulevan kouluni sivuja ja törmäsin ykkösten liikkapuku kuvaan ja naureskelin sinipunavauhtiraitaiselle verkkaripuvulle. Voi sitä järkytystä, kun mulle selvis, että ykkösten puku on tosiasiassa silmiä hivelevän kaunis tähän kakkosten liikkapukuun verrattaessa. Varsinki toi paita on mulle mysteeri, minkä ihmeen takia se on yhtä leveä kun pitkä ja vielä kaiken lisäksi todella imartelevasti takapuolen puoleenväliin sijoittuvan kiristysnauhan kanssa..? Noh, valittaa en kuitenkaan ole alkanut, niinkun eräs kaverini totesi jokunen päivä, että rumiahan niiden kuuluu ollakin, ettei kellekää herää epäsopivia ajatuksia kesken jokaisen liikkatunnin alussa pidettävää venyttelytuokiota.

Ja BR:ssä! Tolla kertaa (onneks, mun pitää kohta alkaa miettiä mun linjoja) otin vain kaksi palloa, jotka nekin koin ansainneeni vietettyäni kolme tuntia kaverin matikkahagwonissa, eli iltakoulussa.

Olen elossa!

Kahvilla, ettei vain pääsis posket kääntymään lommolle.

Pahoittelut myohästyneestä blogikirjoittelusta.. Mulla on nyt pari tekstiä kirjoiteltu varastoon, että jatkossa ei tälläisia myöhästelyjä pääsisi tapahtumaan. Lähiaikoina elämä ollut monestakin syystä hektistä ja paljon merkittävää on päässyt tapahtumaan. Nolottaa myöntää, mut mulla ei oikeesti oo kummempia muistikuvia viime viikoista.. Ei sen takia, etteikö mitään olisi tapahtunut, vaan oikeestaa just sen takia, et on tapahtunu aivan liikaa.

luokan toinen ovi. Usein kyllä mennään sisään ikkunoiden kautta, koska kukaan ei tieddä missä avain on.
Kaksi vaihtaria on tähän saakka lähtenyt kotiin.. Ja mä vaihoin perhettä. Perheenvaihto ei ollut mikään dramaattinen "mut heitetään kahennestakymmenestä kerroksesta alas riisipelolle korealaisten kirosanojen saattelema" -tyylinen tapahtuma. Mitään varsinaista ongelmaakaan ei ikinä edellisen perheen kanssa ollut, mutta perheellä oli väärä käsitys YFU:n luonteesta. Myöskin perheen äiti oli sairas ja kaksi vanhinta tytärtä olivat muuttamassa pois kotoa, jättäen mut kahestaan kolmosella olevan siskon kanssa. Tilanne ois ollu mulle aika huono, koska kahen vanhimman siskonkin ollessa kotona, tulin silti aina kaikkia muita kuutisen tuntia aikasemmin kotiin. Perhe sitten itse ehdotti mulle, että ehkä mun ois parempi vaihtaa perhettä ja vaikka tulinkin hyvin juttuun edellisen perheen kanssa niin en pannut vaihtomahdollisuuttakaan pahitteeksi, koska ihan rehellisyyden nimissä edellisessä hostperheessä mä istuskelin kaiken kotona olo ajan koneella tai kakaotalkkasin kavereiden kanssa enkä siis oikein päässyt kokemaan korealaista perhe-elämää.
Mun käsittääkseni YFU:n sijaan mun koulu hoiti tän isäntäperheen metsästyksen. Uusia perheitä löytykin mun koulun sisältä sankoin määrin, ja sainkin melkosen vapauden valita itse, mihin perheeseen haluan. Kävin sitten ensimmäisenä ilmottautuneilla yökylässä tsekkaamassa paikat, ja heti oli olo niin kotoisa ja perhe niin welcoming, ettei valintaa tarvinnut kahdesti miettiä.

en pane koiraa ollenkaan pahitteeksi..vaikkakin joskus sängyssä on melkein ahdasta kun koira nukkuu sivuttain keskellä petiä.

sen mitä isosisko edellä niin pikkusisko perässä.
Uuteen perheeseen kuuluu isän ja äidin lisäksi länsimaalasittain 7v. pikkusisko, vuotta mua nuorempi pikkuveli, joka on siis lukion ykkösellä sekä saman ikäinen sisko. Lisäksi perheessä on koira, kaksi hamsteria ja kaloja. Koti on edellistä lähempänä normaalia korelaista kotia kokonsa ja sisustuksensa puolesta ja perhe on todella lämmin ja perhehenkinen. Perhe tykkää kokkailusta ja on varsin innokkaasti opettamassa mulle sekä koreaa että korealaisen keittiön saloja.

Veljeäkään en pane pahitteeksi, koska pääsen vihdoin hyvällä tekosyyllä takaisin peliharrastuksen pariin. Pikkuveli on muutenkin oikein suloinen, oli ostanut mulle viime viikolla yökyläilyn jälkeen korealaisia snackseja kouluevääksi ja toi ne sitten hyvin arkaillen mun luokkaan kakkosten kerrokseen. Myös pikkusiskon kanssa tulen oikein hyvin juttuun, vaikkakin kieltämättä käy hieman hermon päälle viettää koko ajan aikaa leikkien.. Mutta näyttää epäilyttävästi siltä, että musta on tulossa kovaa vauhtia parempi lasten kanssa.
Samanikäsen siskon kanssa luistaa juttu erittäin hyvin. Jaan siskon kanssa huoneen ja itseasiassa sängynkin (mikä ei mua haittaa jos ei kerran siskoakaan) joten kinastelulta tullaan tokkopa välttymään, mutta musta tuntuu, että molemmat tiedostaa tän ja meidän onneks me pyöritään koulussa eri porukoissa joten se ei ainakaa aiheuta mitään turhia draamoja.
Jatkossa en sitten enää ajelekkaa millään limusiinitakseilla kouluun vaan tän aamusesta päätellen tulen taittamaan huomattavasti edellistä lyhyemmän koulumatkan juosten.
Ja on ihan uskomatonta, miten mun koululaisia jaksaa vieläkin innostaa päivä päivältä enemmän se, että niiden koulussa on vaihtari.. Jatkossa jaan koulureitin monen sadan muun koululaisen kanssa, koska asun sellasessa isommassa asuinkompleksissa. Eilen aamuna sain tyylikkäästi aplodit kun kiireen takia juoksin siskon kanssa käsikädessä isomman suojatien yli ensimmäisenä valojen vaihtumisen jälkeen. Mä toivon, että tää oli vaan eilisen päivän erikoiskohtelu, koska mua ei todellakaan huvita nolostua joka päivä heti aamusta.. plus tiukkaakin tiukemman hameen kanssa on puolmahoton juosta.. Mun uuden asuinalueen ansiosta moni uusi kasvo on tullut taas puhumaan mulle.. sit ku eka vielä oppis ees luokkalaisten nimet xd

kuvasta ei kommentteja.
Viime perjantaina oli koulussa jonkin näköinen kakkosten urheilutapahtuma. Oli kieltämättä todella komean näköstä, kun kuutisensataa kakkosluokkalaista levittäyty täydellisiin jonoihin urheilukentälle. Komeus loppu kuitenkin mun osalta siihen, kun tapahtumaa kuuluttanut opettajaharjottelija päätti alkaa kehua, että miten mä loistan sen silmiin kaiken sen väen keskeltä.. Tätä lausahdusta tietenkin seurasi kaikkien pään käätyminen meikäläiseen ja pari satunnaista huudahdusta tyylillä "Bella Hwaiting!!" tai "Bella jang jang" (erinäisiä kannustuhuutoja)
Pääjuttu tässä tapahtumassa oli juokseminen. Luokka kerrallaan tytöt juoksi 6x ja pojat 8x kentän ympäri. Luokkia ollessa 17 ja osan suosiolla kävellessä matkan jäi aikaa rennolle hengailulle oikein mukavasti. Sääkin suosi ja oli sangen mukavaa, varsinkin kun kolmoset (netissäkin nimeä tehneet nätit pojat eli ulzzangit), jotka oli vahtimassa tuloksia, tulivat juttuttamaan mua. Meinas kieltämättä siinä mennä vähän kieli solmuun mun ja oikeastaan koko sen osan katsomosta ihastellessa niitä.
Itse sijoittuiduin kaikista kakkosista, siis tytöistä ja pojista, neljänneksi. Tää siis kertoo vähän näiden kuntotasosta.. Ei sillä, toki mun on tullut aika paljon täällä liikuttua kaupungilla pyörimisen ja noreabang riehumisen merkeissä, että on ihan mahollista, että mun kunto on myös ihan oikeesti hiukan kohentunu.

kouluun tilattua pitsaa ja mässyjä energiatason ylläpitämiseksi. Nälkä ei pääse luokassakaan yllättämään, koska jollain on aina jotain syötävää mukana ja kauppakin on aidan reiän takana.

koulupuvun liivi tietää whats up.

ja kavereiden kanssa väsäilemämme pitsa... ai että maistu juusto hyvältä.

yks kolmosista toimii kananugettikuljetuspoikana ja se oli kertonut työpaikalla niiden koulussa olevasta vaihtarista jonka seurauksena me saatiin laatikollinen kanaa ilmaseksi. :DD

Tässä vielä Psyn uusin. Ja ihan vain pakko mainita, että videon lopussa oleva kadunkulma, jossa PSY on läheisissä tunnelmissa pylvään kanssa, on mulle tuttu paikka, koska osa mun kavereista asuu Gangnamissa sangen lähellä tota kyseistä kadun ylitys kohtaa.



ja yöllisiä seikkailuja ihanimpien ihmisten kera

Kuulumisia

Korea style leipää ja koulun jälkeisiä ruokahetkiä.

Tähän saakka paras viikonloppu takana ja tänään (ja eilen, busted) karua paluuta arkeen. Aika menee tosi nopeesti, aivan liian nopeesti.
Koulussa on mennyt edelleen tosi mukavasti ja musta tuntuu siellä jo tosi kotosalta. Kouluruoka on mun makuun tosi hyvää, en oo vaan tajunnu siitäkään ottaa vielä kuvia. Koreassa ruokailu hoidetaan järjestyksessä pojat vuosiluokittain ensin, sit tytöt samoiten vuosiluokittain. Meiän koulu on kuitenkin tosi lepsu sääntöjen suhteen ja esim. poikien ja tyttöjen istumisjärjestystä ei oo rajoitettu millään tavalla ruokalassa. Pääruoka annostellaan meillä valmiiksi, mutta kimchit yms sivuruoat sekä riisi otetaan itse. Lounaalla on aina keittoa, jotain lihaa, kimchiä, riisiä ja sit vaihtuvia lisukkeita ja jälkkäreitä. Ruokaa saa hakea lisää, mutta harva hakee.. Ja sit ruoan jälkeen mennään aina harjailemaan hampaita. Ja on muuten oikeesti sangen ärsyttävää seistä hammastahnat suussa kymmenisen minuuttia kun väkeä on kertakaikkiaan niin paljon, ettei mahdu mihinkää lavuaariinkaan sylkemään.
Sit random huomiota koulusta:
1. Opettajat pistää ihan KAIKEN perään pisteen. Oli kyse sitten ympyrän taiteilemisesta tai parabeelin piirtämisestä, ni kaiken perään aina piste.
2. Jotkut opettajat käyttää mikrofonia, ja huudattaa sitä ihan törkeen kovalla. Sitten sitä onkin miellyttävä kuunnella opettajan hengitystä kaiuttimista..
3. Oon luonnontieteisluokalla... Eli joka päivä kemiaa ja fysikkaa.. Jees. No mut rehellisyyden nimissä ne on yksiä ainoita aineita josta tajuan mitään ja mulle on oikeastaan iskenny melkonen opiskeluinto noihin aineisiin.. Kaduttaa, etten ottanu niiden kirjoja mukaan..
4. Korealaisilla miehillä on tosi pienet aataminomenat
5. Johtuneeko kielestä vai mistä, ni nää osaa kaikki laulaa tosi hyvin.
6. Osa opettajista on ihan maanikkoja kun ne pääsee vauhtiin.. Onhan se toki hyvä, jos on oikeesti kiinnostunu opettamastaan asiasta, mutta siinä vaihees kun opettaja huitoo elektronista taulua siihen tahtiin, et sil menee osotin katki, ni vois ehkä ottaa pari syvää hengähdystä.
7. Koulussa on iltapäivästä siivousvälitunti, jolloin oppilaat siivoavat koulun. Mulla kävi tuuri ja pääsin kirjastoon, josta saan joka päivä kirjastotädiltä jotain pullaa. Ja mul on vielä kaikkein kivuttomin osuus, eli pöytien pyyhkiminen. Rehellisesti sanoen ei käy kateeks niitä, jotka joutuu rikkalapiolla pyyhkimään pölyt rappusista..
8. Korealaisten nuorten japanin käyttö on verrattavissa suomalaisten teinien ruotsin käyttöön, eli randomisti saatetaan sanoa esim. "arigato" (vertaa suomen "tack")

Ja sanonpahan ihan varmuuden vuoksi, ettei kukaan huolestu, että toi nenästä valuva veri ei ole aitoa vaan näiden käsitystä humoristisesta kuvasta.. Ja heppapäinen hepuli on eräs omalaatuisempi kaveri ;D
Sekä OMGFHDGJ pinkki sammakko. Oli söpö.

Hmm aivan viikonloppu tosiaan oli mun mieleen. Lauantai ihan perus kotona löhöilyä ja syömistä ja taisin mä käydä nopeesti kaupungillakin piipahtamassa jotain mun kaveria tapaamassa. Sunnuntaina kävin aamulla kiertelemässä Central Parkissa, josta varmasti jossain vaiheessa lisää kuvia. Mä olin rypästä polulta kun mun edestä juoksi todella silmänruokaa tarjoileva nuori komistus, ja pian mun eteen avautukin melkonen paratiisinäkymä kun puiston yhessä monista lenttiskentistä oli menossa nuorten miesten välinen beach volley -matsi. Sanomattakin selvää suunnittelin mun reitin siten, että pääsen kävelemään samasta kohtaa mahdollisimman monta kertaa. Siinä kolmatta kertaa ohi mennessä, tällä kertaa ilman kuulokkeita ja kovalla pauhaavaa treenimusiikkia, nää miekkoset tuli sit vääntämään siinä keskustelun tapasta mun kanssa. Kävi ilmi, et ne oli koittanu morjestaa mua jo aikasemmin, mut olin ignoorannu ne täysin kun en ollu kuullu mitään... Päädyin sitten pelaamaan yliopistolaisiksi paljastuneiden jätkien ja parin tyttösen kanssa matsin lenttistä ja oli kivaa, vaikka olinkin reippaasti surkein koko porukasta..
Täällä Koreassahan ei ole yleistä aloittaa keskustelua tuntemattomien kanssa, mutta ulkomaalaiset on tän suhteen melkonen poikkeus. Varsinkin nuoria ulkomaalaisia tullaan jututtamaan kosolti... Ja yliopistoikäset haluaa enemmän kun mielellään harjotella niiden englantia. Ja voi sitä tuijotusta, jos sattuu olemaan missään koulupuku päällä tai korealaisten kavereiden kanssa..

Ruokaa!! Tulista ja todella hyvää.. Tota mustaa hommelia kutsutaan Sundaeksi, ja aattellin et oon menos kavereiden kaa jätskille ku ne ehotti ton syömistä.. Toi on siis jotain verimakkaran ja maksan sekotusta, ja kaiken muun tavoin ihan törkysen hyvää.


Yleensähän käyn sunnuntaisin kirkossa, mutta tänä sunnuntaina meistä ei kumpikaan nuorimmaisista mennyt messuun. Kieltämättä teki hyvää olla vähän aikaa kuulematta sitä maanista "yoloyoloyoloyolo" -ylistyslaulua..
Lenkkeilyn ja lyhyen matsin jälkeen suuntasin kodin kautta Bucheonin keskustaan tapaamaan kavereita. Kavereiden kanssa sit käytiin tavalliseen tapaan syömässä ja pääsin käymään ekaa kertaa noreabangissa! Oli tosi erikoinen se karaoke paikka, mutta oli ihan törkeen kivaa.

Illemmasta käytiin vielä shoppailemassa (täällä on kaikki kaupat johonki yhteentoista auki) ja coffeeshopis. Kierreltiin myös kävelykatuja ja nautittiin karmean kylmästä tuulesta ja vaakasuuntasesta sateesta. Onnistuttiin kotimatkalla menemään väärään bussiin ja päädyttii ihan eri kaupunkiin, mutta päästiin kierroksen jälkeen takas tutuille kulmille.

Nii ja Tarja täs on tätä talonäkymää.. Riippuu ihan mis asuu, et miten noi rakennukset sijottuu. Kaikenkaikkiaan nää rakennukset on täällä sellasia varakkaan näkösiä ja harmaa sävysiä suurien ikkunoiden kera. Ehkä kuvailen lisää ja laadukkaammin myöhemmin ihan oikean kameran kanssa, enkä perunalla.

Sairasteleva mutta onnellinen vaihtari

Nyt on kaksi hektistä viikkoa koulua takana ja suupielessä majaileva hymykään ei ole vielä hyytynyt.

tältä näyttää hämärästi mun lukujärjestys...

Viikonloppu meni sairastellessa ja maanantaina yskänuhaflunssaa oli jatkunut jo niin kauan, että mun hostmama passitti mut niiden oman lääkärin luokse sairaalaan enkä siis mennyt kouluun. Koreassahan tosiaan lukiolainen on joko koulussa tai sairaalassa. Täällä sellai "mun päätä vähä särkee" -olotila on suurimmalle osalle karua arkea ja minkään nuhan tahi vatsakivun takia ei kotio jäädä. Tästä tietenkin seuraa se, että kolmekymmen henkisissä pienissä luokkatiloissa pöpöt leviää välittömästi jokaikiselle luokassa oleilijalle.
Korealaiset myöskään harvoin jäävät välitunneiksi luokkiin istuskelemaan vaan lähtevät kiertelemään koulua tapahtumien toivossa, ja vievät siinä samalla sitä pöpöä eteenpäin...

koulun vessat.. ja musta vahvasti tuntuu, et nää paikalliset ei käytä paperia toimituksissaan... :O


Musta tuntuu, et osasyy tähän sairaana kouluun tulemisessa on myös se, et kotona nää laitettas syömään korealaista terveysruokaa. Kuvitelkaa kuumeisena ja huonovointisena syövänne kylmähköä suolaista limaa, jossa majailee pari riisinjyvästä, pakasteporkkanoita ja lohta.. Tätä samaa sit aamulla, lounaalla ja välipalalla ja sit illalliseks virkistävästi rasvalientä, johon on suutuntumaksi lisätty rasvakökäreitä ja selleriä. Oi nam. Voin tällä ruokavaliolla viikon eläneenä sanoa, että kyllä se paranemismotivaatio kasvoi joka lusikallisen myötä nautiskellessa rautoihin tarttuvista rasvapaloista yskänpuuskien välissä.
Kuitenkin olin pari päivää sairaana koulussakin ja viimeistään tässä vaiheessa tuli ensimmäistä kertaa Suomea ikävä... Miksi, voi miksi ei oo okei niistää sun niilinä valuvaa nenää yleisissä tiloissa...?!? Kyllä mun mielestä niistämistä ällöttävämpää on se kun näillä kirjaimellisesti roikkuu ja valuu räkää nenästä.. Itsekin tän kokeneena voin sanoa näiden nenä valuu -tuntien olleen ehdottomasti haasteellisin asia täällä Koreassa.
Sit kun koittaa sneakysti vähän hihalla kuivailla kosteaa nenukkia ni ei vaiskaan kun nenästä lähtee sellai metriräkävana hihaan. Hehkeetä.

koulupukua.. raidallinen paita ja tummansininen liivi kera mustan lyhyehkön kravaatin.. Hameesta kuvia viikonlopun jälkeen, jolloin se on evoluutioitunut viimeiseen muotoonsa

Kaikki oli kovasti huolissaan maanantaina, oliko mulle sattunut jotain.. Sit sain seuraavana päivänä koulusta yheltä mun luokkalaiselta jotain korealaista teetä, joka kuulemma auttaa nuhaan. Söpöä.
Viime viikolla tuli muutenkin saatua paljon lahjoja, koska ystävänpäivää vastaava White Day osui sopivasti eiliselle. Ideana on, että pojat antaa tällöin tytöille karkkia, tavallaan palauttaa Valentines Dayn lahjan.
Olin olettanut tän olevan paljon isompi juttu, kun mitä se oikeestaan loppuen lopuks oli. Mun luokkalaiset pojat oli ostanu minitynnyrin karkkia, josta me sit kaikki pojat mukaan lukien mässyteltiin. Sit vaikutti siltä, että tytöt anto toisilleen enemmän karkkia kun pojat tytöille.
Kyl mä kuitenkin sain muiltakin kun mun luokan pojilta karkkeja. Ihan kiitettävä kasa niitä kertyi, mutta jaoin niitä vähän eteenpäin, kun kaikki tytöt ei ollu saanu karkkia.
Sit myös pari miesopettajaa anto mulle karkkeja xD ja yks tyttö anto mulle sellasen lahjapakkauksen kirjastossa ja sano, et se rakastaa mua... Mitenköhän tohonkin nyt sitten vastais...?
Mun hostvanhemmat oli tukehtua kimchiin, kun ne näki mun sormeen piirretyn sormuksen ja kerroin, et yks poika oli piirtänyt sen mulle... sitä sit seuras hirvee kysely parvi, et onks se mun tyyppiä, minkä pitunen, paljon se painaa, mikä sen kouluarvosanat on... enköhän mä ja sisko saatu selviteltyä sen olevan pelkkä vitsi, eikä mikään avioliittoon sitova palava rakkauden osotus..

Nää on kyl todella huomaavaisia ihmisiä nää korealaiset. Aina joku saattaa mut bussipysäkille ja tarkistaa, et pääsen bussiin. Sit yks päivä mun bussikortissa ei ollukkaan riittävästi rahaa ni eikös heti jostain ilmestyny jonku toisen koulun koulupuvussa pelastava prinssi, joka leimautti sen kortin munkin puolesta ja meni pari pysäkkiä ylimäärästä, et pysty saattaa mut tähän kerrostaloalueelle, missä asun. Tai jos mun koululaiset näkee mut kaupungilla ni ne tulee aina tarkistaa, et onhan mul kaikki jees.
Mut kieltämättä on sangen avuton olo, kun nää 12-13 tuntisia opiskelupäiviä vetävät lukiolaiset on huolissaan mun jaksamisesta. Pakko se on kuitenkin myöntää, että lämpimämpiä ihmisiä on oikeesti vaikeeta löytää.
Ainakin tähän saakka on kaikki aina ottanut mut kaikkee melkein liiankin hyvin mukaan. Mut meinattiin laittaa meiän koulun pingisjoukkueeseen... joka on siis Korean mestari tällä hetkellä. Ja kaikki vaan sen takia, että liikkatunnilla mut valittiin parhaimpaan joukkueeseen ainoana tyttönä ja tietenkin kaikki veti todella helppoja mua vastaan ja jollain ihmetuurilla mä jopa sain vastattuakin sangen tyylikkäästi suurimpaan osaan syötöistä, varsinkin silloin kun opettaja sattu vilkasemaan meiän pelin suuntaan... Noh, vältyin kuitenkin tältä julmalta kohtalolta vedoten siihen, että oon jo enkkuklubissa, enkä tohdinnut enää erota.
Perjantait on maasta riippumatta mun lempipäiviä, ja tääkään perjantai ei tuottanu pettymystä. Aamulla olin taas ensimmäisenä luokassa, muista kouluista poiketen meillä alkaa oppilaat valua koululle vasta tasan jälkeen... Mua odotti mun lokerossa kasa suklaalevyjä ja pari konvehtirasiaa, ilmeisesti White Dayn jäljiltä.. En ollut saanu yhtään suklaata ite White Daynä ja suurena suklaasyöppönä mä tietenkin kovia karkkeja imeskellessä haikailin pääni sisällä suklaan perään. Mut joka tapauksessa tää piristi mukavasti aamupäivää.. :DD Sit sain vielä myöhemmin yheltä pojalta, joka tavoittelee paikkaa Seoul National Universitys, keksin, kun olin maininnu ohimennen et tykkään kekseistä.. Tää johti myös siihen, et nyt tuun saamaan viikonlopun jälkeen parilta mun kaverilta itse leivottuja keksejä. Kui sulosta!
Sit yks mun luokkalainen poika, joka on ihan LJoen kaksoisolento (sattumoisin b-boy) sano mulle tänää et oon sille "icing on the cake".. lol aika smooth... Sit on läppä kun on pyöriny sen kaa aika paljon samois porukois ja se aina analysoi mun mielialaa sen kavereille... Musta tuntuu, et näil on muutenkin se käsitys, etten osaa ollenkaan koreaa... Vaik kyl yritän mahollisimman paljon koreaks..

tää oli erityisen namia... jostain random paikasta, kaveri tarjos matkal tanssiakatemiaan


Yleisesti oon hengaillut paljon enemmän kavereiden kanssa koulun jälkeen kun osasin ennen tänne tuloa odottaa.. Kaikki ei tee mun koulussa yliopistopääsytestiä, joten koulussakäynti on monelle vaan ajanviihdettä. Mulla on itseasiassa tähän saakka ollut vaan yks suuniteltu tapaaminen, kaikki muut on ollu spontaaneja "lets hengaillaan" tyylisiä.. ja lähes aina ohjelmana on syömistä.. Mut nam, mut on viety ties mihin kerroksiin johonki random pc-huoneisiin, josta saakin sitten kaupungin parasta kanaa. Oon löytänny niin paljon kaikkee, mitä en vois turistina nähä mun kavereiden avulla, ja oon tästä ihan äärettömän kiitollinen.

ja mitäs ihmettä mä meiän minilähikaupasta bongasinkaan...


Ja sit vielä Pohjois-Koreasta. En osaa kuin sanoa, että todellista aihetta huoleen tokkopa on, ja katsokaa tästä linkistä video, niin saatte hyvän yleiskuvan tilanteesta : http://www.youtube.com/watch?v=if-aEz4b3vM

Koulun alku

Mm. Tarkoitus oli kirjoittaa huomattavasti aikasemmin, mutta koulu osottautukin sen verran energiaa vieväks, etten saanu viime viikolla aikasesks mtn julkasemisen arvosta.

Tosiaan, viime viikonloppuna käytiin perheen ja kirkon jonkun pomon ja sen vaimon kanssa syömässä jossain tosi kuulusassa Shabu-shabu paikassa. En tietenkään tajunnut ottaa kameraa mukaan (tuolloinkaan...) joten kuvia ei valitettavasti ole. Jokatapauksessa Shabu-shabu taistelee kyllä sangen tasaväkisesti paikasta mun lempiruokana sushin kanssa.

Ideana shabu-shabussa on, että pöydän keskellä on sellanen mausteliemi, jossa sitten keitellään erinäisiä vihanneksia, sieniä ja lihoja, joita myöhemmin dippaillaan sooseihin, tai syödään wasabilla maustetun keiton kanssa.

Sunnuntaina käytiin sit noutamassa koulupuku, josta mun onneksi ei tarttenu maksaa. Olin aluks vähän peloissani siitä hameen pituudesta, mut sit kävikin ilmi, et mä voin valita kahesta eri pituudesta. Päädyin sit siihen pidempään malliin, joka kyllä sekin on sellaset 15 cm polven yläpuolella... Lyhentää en sitä aio, mutta täkäläisen muodin mukasesti aion tehä siitä enemmän kynähameen. Nyt se meinaan tarrautuu todella ärsyttävästi puuvillasukkiksiin... Tossa on virallinen koulun koulupuku kuva.. Ja siis toi on se pidempi malli...

Olin aikasemmin selvitellyt, et bb-cream on koulumeikkinä ihan okei, ja mä nyt en muutenkaan käytä kun peitemeikkiä ni olin ihan onnessani. Hiukset sai mun kuuleman mukaan olla ihan vapaasti miten itse haluis, mutta ei värjätty mihinkään luonnottomaan sävyyn.
Maanantaina olin ihan ripulifiiliksellä koko aamun kun jännitti kerta kaikkiaan niin paljon. Koulussa heti portilla alko ekat ihmiset kiljumaan ja sain siinä matkalla open huoneeseen laskemattoman monet morjestukset. Sana levisi ulkomaisesta vaihtarista nopeesti ja opettajat joutu sulkemaan openhuoneen ovet, ettei paikkoja ois menny rikki ihmisten ryntäillessä sisään..
Opettajistakin osa pelästy mua, en tiiä eiks mun tulosta sit oltu oikeen informoitu... Joka tapauksessa menin sit tapaamaan reksiä sen jäätävän palatsimaiseen toimistoon, ja se sit toivotti mut tervetulleeks kouluun ja toivotti mulle antoisaa vuotta. Sit se koitti taputtaa mua olkapäälle, mut mulla oli takki sylissä, ni se taputti ohi. Ei ollu akwardia ei. Loppuen lopuks sain siltä kuitenkin taputuksen selkään ja sit mua taas talutettiinkin johonkin toiseen opettajan huoneeseen.
Oppilaiden reaktiot nähtyään meikäläisen oli kyl ihan ikimuistoset. Suurin osa tytöistä sai jonkun näkösen pikku kohtauksen ja pojat veti sellasen "ooooo!!" aallon tai huuteli perään.
Suurin osa oppilaista ei sit vissiin ollut ennen nähy ulkomaalaisia... Ei sillä, kyl mäkin olin vähän silmät pyörykäisinä, kun olin ollut siinä käsityksessä, että bb-cream on ehdoton meikkaus maksimi, ja yli 80 prosentilla tytöistä oli aivan täydet sotamaalaukset circle linsseineen päällä..
Ja tää "luonnollinen sävy" hiuksissa osottautui monen tulkitsemana punasiin tai liilahtaviin väreihin..
Multa vielä kuulusteltiin, että onks mulle ihan okei, et oon kakkosella, koska se on niin hulivili vuosiluokka. Mulle kävi kyl enemmän kun hyvin, koska lähes kaikki ykkösluokat on jaoteltu tyttö- ja poikaluokkiin, kun taas kakkosluokat on kaikki sekaluokkia.
Päädyin sit enkun opettajan luokalle, vaikkakin mut meinattiin eka laittaa hieman parempi tasoselle luokalle, jonka opettaja ei ois osannu kunnolla enkkua.
Luokalla sattu just sillon olemaan japania, eikä nekään vissiin ollu tietosia, et niitten koulussa on vaihtari, koska osa oli tippua tuolilta kun mä tulin luokkaan. Meikäläisen saattelemana alko hirvee huutomyrsky, joka hiljeni vasta kun opettajat alko hakkaamaan pöytiä jollain kepeillä. Ensivaikutelma mun tulevasta luokasta oli siis aika pysähdyttävä.
Hiljasuuden laskettua kukaan ei oikein sanonu mitään, ja tulkitsin sen ajankohdaks itseni esittelyyn. Väänsin siinä sitten pari sanasta itsestäni koreaks, ja jokasta lausetta seuras pienimuotoset aplodit.
Mut istutettiin aluks yksikseni luokan perälle, kun paikkoja ei oikein ollu muualla vapaana. En saanu ees kunnon tuolia, vaan opettaja anto mulle käytävästä jonkun minijakkaran...
Japanin tunnin jatkuessa sain vähän hengähdettyä ja tehtyä tarkempia arvioita luokasta. Aika nopeesti mulle valkeni, että luokassa vallitsi melkonen poikavalta, 23 poikaa ja meikäläinen mukaan laskettuna 8 tyttöä.
Heti tokalla tunnilla yks pojista anto mulle sen tuolin, ja otti ite sen minijakkaran. Nyt tähän väliin muutenkin korealaisista pojista, kun suurinta osaa kuitenkin todennäkösesti kiinnostaa, ni nää on kyl todellisia herrasmiehiä. Nää aina avaa tytöille ovet, ja esim. jos on paljon kantaumuksia ni kantaa ne sun puolesta luokkaan. Ja mun huomion mukaan tää ei oo mitään vaihtaribonusta, vaan ne ihan oikeesti kohtelee tyttöjä yleisestikin tosi kunnioittavasti. Muutenkin korealaiset on ihan uskomattoman ystävällisiä ja sillai mutkattoman hyväkäytöksisiä. Aluks mä vähän vierastin sitä, että jos jotain tönäsee tai vahingossa tuuppii, ni sitä ei pyydetä anteeks. Mut kuvitelkaapa sellai metro, joka on aivan tupaten täys, ja johon tungetaan koko ajan lisää ja lisää ihmisiä, ja sit sun pitääkin poistua seuraavalla asemalla. Ei siinä oikeestaan hirveesti aikaa jää pyytää ihmisiä kohteliaasti siirtymään, vaan pitää vaan tunkea läpi väkipakolla.
Tai sit korealaiset bussit, jotka kaahaa ihan törkystä vauhtia ja tekee joka kymmenesmetri äkkipysähdyksiä. Siinäkin kyydissä olevat ihmiset jatkuvasti mukiloi toisiaan, mutta kyl se anteekspyytely menettää tarkotuksensa, jos joka äkkipysähdyksellä sä pyydät viereisiltä ihmisiltä anteeks.

Jaa tulipa taas vaihteeks vähän eksyttyä aiheesta... Ai niin, korealaisista pojista vielä, ni en oo hirveesti huomannu tätä skin-ship juttua. Pojat on keskenään ihan rakastavaisten olosia, eli kulkee käsikädessä ja istuu toistensa sylissä, samoin kuin tytöt on keskenään tosi fyysisesti läheisiä. Mutta mun huomion mukaan pojat ja tytöt on myös keskenään sangen touchy-touchy, eli ottaa paljon fyysistä kontaktia. Yks ero kyl on se, et jos tyttö ja poika, jotka ei seurustele, kävelee vierekkäin, ni ne kävelee käsikynkässä, ei sillai kämmenet vastakkain.
Korealaiset muutenkin ottaa paljon fyysistä kontaktia, kuten lyö toisiaan, ei sillai kovaa vaan ihan leikkisästi. Pari ekaa kertaa, ku mua lyötiin olin vähän hämmentyny, mut siihen tottuu nopeesti. Ja tää lyömisjuttukin on sellai, et yleensä se lyöjä on vanhempi, kuten esim. kolmosluokkalainen.

Ekasta koulupäivästä vielä; kaikki puhu mulle ihan koko ajan ja oli muutenkin tuputtamassa mulle lahjoja joka välissä. Sit musta otettiin paljon kuvia ja sain tietenkin korealaiseen tapaan ihan koko ajan kauheesti kehuja.
Tää kehumisjuttu on kyl vähän sellai, et korealaiset haluu vaan sanoa jotain positiivista, ja kukapa tyttö nyt ei ilahtus, jos sitä sanotaan kauniiks.
Parissa vaiheessa tilanne koulussa äityi ihan pelottavaks, kun mun ympärille kasaantu sellai kuutisenkymmentä ihmistä, ja kaikki koitti kysellä multa jotain... Sit ku pääsin jostain kolosta pakoon, ni tää samanen joukko lähtee seuraamaan mua...
Mut oon ihan tosi ilahtunu, et mut on otettu näin hyvin vastaan. Pelkäsin vähän, ettei mulle hirveesti puhuttas, kun en oo kovinkaan osaava koreas, mut kaikki puhuu mulle koko ajan, joko koreaks tai sit konglishilla.

Sit jälleen random huomio, mun kouluhan on tosiaan ihan valtava ja ei kovinkaan akateemisesti ansiokas, mikä tarkottaa sitä, et meininki koulussa on rentoa ja käytävillä lemuaa vieno tupakan haju. Koulusta löytyy myös nuorisorikollisjengiä, joita ei kuuleman mukaan useinkaan koulussa näe, mutta joita ei ole voitu syystä tai toisesta erottaa.
Sattumalta just maanantaina tätä jengiväkeä (kuulostaapa nörältä sanoa jengi..) oli koulussa, ja kun ne oli kuullu ulkomaisesta vaihtarista, ni oli niidenkin sit tietty nähtävä mut.
En ollut tästä mun koulun jengihommelista yhtään tietonen vielä maanantaina, ja olinkin ihan hämilläni kun nää pahat pojat tuli morjestaa mua, ja mun kaverit veti ihan kuolemanvakaviks. Suurin osa näistä pahiksista puhu oikeestaan tosi hyvää englantia, toki vahvalla muthafucka-elokuva aksentilla. Ei siinä sit mitään, kävi ilmi et ne oli kaikki kakkosia ja kolmosia ja sit ne selitti jotain et ne on hyviä tappelemaan, ja mä olin ihan et "joo joo". Yks niistä kysy sit virne naamalla et haluunko nähä, ja tää samanen jätkä veti ihan jäätävän jonku ihme kungfukaratetaekwondo potkun. Veti vähän hiljaseks. Yks näistä pahiksista oli ihan et se on mun "body guard" jos joku kiusaa mua. Tän välikohtauksen jälkeen olin yhä feimimpi mun koulussa, kun kaikki jäi siihen oletukseen, et tunnen noita pahiksia jostain... Toivon mukaan sain mahdollisimman hyvin selviteltyä, et en todellakaan tunne ja en polta tupakkaa enkä ole muutenkaan pahis tai millään tavalla halukas osalllistumaan kepposiin...

Ja oikeesti tää korealaisten gangstasuus on sitä, että ne nukkuu tunneilla, niillä on jotain lävistyksiä ja ne lintsaa osan tunneista. Ja osa jätkistä tappelee keskenään.
Mut oon niin ilonen, että mun luokka ei oo mikää priimus, koska suurinpiirtein jos on tylsä tunti, enkä nuku, ni muut oppilaat antaa mulle niiden kirjoja, et voin tehä itelleni paremman tyynyn nukkumista varten... x)) Monet opettajat on myös sanonu, et voin ihan vapaasti nukkua niiden tunnit. En oo kuitenkaan vielä oikeestaan nukkunu tunneilla, mun mielestä on ollut viihdyttävämpää seurata ja stalkata muita (yli puolta luokasta) jotka nukkuu.
Kaikille opettajille tää nukkuminen ei oo kuitenkaan okei, ja oon epämiellyttävän monta kertaa joutunu seuraamaan sivusta, kun opettaja hakkaa poikia luokan edessä karttakepillä sormille tai lyö avokämmenellä selkään... Ja usein näkee, et opettajat huitoo oppilaita kirjoilla.
Mitä mä oon selvittäny, ni ruumiillista rangastusta ei sovelleta ollenkaan tyttöihin. Tytöt laitetaan luokan perälle seisomaan tai käytävälle kädet pään päälle.
Suurin osa opettajista on kuitenkin tosi rentoja ja kavereita oppilaiden kanssa ja monet on ihan törkeen hauskoja. Varsinkin liikunnanopettaja on ihan paras... (hehe Tarja, jos satut tätä lukasemaan, ni jopa sun teatraalisuus jää sen varjoon)


Lyhyesti: oon ihan in lööv with mun luokka, nää on ihanimpia ihmisiä ikinä. Luokasta vielä lisää myöhemmin. Tääkin näimmä venähti liian pitkäks, koitan saada lisää kertomisen arvosia tapahtumia kirjoteltua viikonlopun aikana, ja tietty kuvia!


Kuvassa meikä ja vierustoveri, joka on oikeesti ehkä maailman söpöin persoona...! Ja soooriii mulla ei oikein oo mtn kunnon kuvia mun koulupuvusta, vaikka mua onkin kuvattu tää viikko enemmän kun mua on kuvattu mun koko elämässä yhteensä...! Mut kun ne kaikki kuvat on niitten muiden oppilaiden kännyköissä... D;

Nii, ja kaikki kutsuu mua Bellaks. Ja jotkut oppilaat muista kouluista tietää mun nimen ja on morjestanu mua kadulla. Jotkut vanhat ihmiset on myös tullu kadulla jutustelemaan, ja kun oon oikeesti ymmärtäny, mitä ne sanoo ja jopa tiedän vastauksen, ni sieltä pamahtaa takaisin "sori no english". Eli mun korean aksenttia pitänee vielä rutkasti hieoa.