Liian pitkästä aikaa

samiksia Barack "Obsu" Obaman kanssa

K-Will jakamassa popcornia Inkigayon jälkeen.

Lotte World ja pitkän mutta yllättävän kivuttoman jonotuksen satunnainen selca (=self-camera eli itse otettu kuva itsestään).

Taidetta 63 buildingissa, Seoulissa. 

kaverin koira. sydäntähellivän suloinen

Rinako, meikäläinen ja Jenni. 

Baskins&Robbins, ja koska kerranhan sitä vain diabeeteksen voi saada, niin 600g jäätelöä....Per henkilö.

Koulutietä, jolla näkyy vielä kirsikankukkien viimeisinä hengenvetoina maahan tipahdelleet kukkaset.

Näkymää harhareitiltä Suomen suurlähetystöön. Joskus selkeästi pienimuotoinen eksyminenkin kannattaa; näkymät oli sangen komeat ja jatkettuamme harhailua päädyimme mitä epä-korealaisimmalle naapurustolle. Chocopaiden ja riisikakkumelonijätskien jälkeen voimistuineina löysimme voitonriemuisina perille suurlähetystöön, ja kyllä sen Suomen lipun näkeminen pitkästä aikaa sai aikaan pienimuotoisen isänmaallisuus "Suomi on paras" -puuskan.

Lotte World ja hiukan vaivaantunut ilme, koska ihmisiä kertyi kuvauspaikan ympärille stalkkaamaan korealaisten nuorten kanssa liikkuvaa ulkomaalaista. Meinasin joutua ottamaan kuvia tuntemattomien kanssa, mutta seuralaiset saivat onneks pelastettua mut tältä kerran alettua ikuisuuden kestävältä kuvausrumbalta.

Minä, Oona, Jenni ja Sanna, matkalla Suurlähetystöön. Itseasiassa oon kaikista vaihtareista lyhyin, mutta en ole ikinä oppinut korealaisten suosimaa tapaa kumartua kuvissa, joten näytän lähes joka kuvassa kunnon jättiläiseltä (johon ei toki ,köh köh, vaikuta ne lähes kymmenkunta täällä kertynyttä lisäkiloa). Kumartuminen on tietty välttämätöntä, kun halutaan änkeä suuri määrä ihmisiä kännykäkameran kameran tarjoamalle kuvausalalle, joten siinä mielessä munkin ois syytä tätä kyykistely-tapaa vähän harjottaa.

nälän aiheuttamaa regressoitumista

Gandhi vahamuseossa. Jotenki tää kuva antaa mulle uutta ulottuvuutta kaikennäköisiin huhuihin, että Gandhi tapasi nukkua teini-ikäisten tyttöjen kanssa alasti koitellakseen omaa vahvuuttaan.

Kiinalaisessa ravintolassa. Noi keltaset siivuhommelit on sellasia hiukan makeita, mutta päällimmäisenä makuna etikkaisia siivuja, joita syodään lähes aina ennen ruokaa ravintoloissa. 

Joku vahva sielu näyttäisi luokassa vielä opiskelevankin.

Koska arvostan todella paljon, että suurlähetystö latailee tälläisiä kuvia, missä me kaikki ollaan oikein edustavina, facebook sivuilleen. Eipä kyl mitään, tää on jollain tavalla niin peruskiusallisen näköinen suomalainen juhlatilanne kuva.

Ja ruoka maistui suurlähetystön facebook sivuilta napatun kuvan perusteella oikein hyvin. Oli muuten sangen haastavaa taiteilla haarukan kanssa syötyään puikoilla sen kolmisen kuukautta.

...mulla ei oo mitään ideaa, mistä, miksi tai milloin ilmeisesti minä itse olen tän kuvan ottanut. 

ruokailemaan venailua harvinaisena herkkuna istuen, eikä köhmyräisella sementtilattialla parisen kymmentä minuttia jonossa kököttäen.

Jälleen osa luokasta. Tää on kyl kiinnostavaa tää ryhmäkuvien asettelu. Tänkin kuvan täytyy olla jo viikkojen takaa, koska ollaan nyt siirrytty kaikki vähitellen kesäpukuun.

Kuvat todella sekalaisessa järjestyksessä, niin ajallisesti kuin aiheellisestikin. (Nää kuvat sattu olemaan ipadil, kännykässä mulla on rutkasti lisää ja tuoreempia kuvia, joita tänne blogiinkin päätynen myöhemmin lisäilemään.) Pahoittelen jälleen kerran päivittelytaukoa, tällä kertaa mitään pätevää syytä ei ole ollut, mutta jotenkin ei vain käy kotiin illalla vaelleltua edes mielessä koko blogi. Koulussa kuitenkin aina oikeinkin mahtipontisia suunitelmia jatkopäivityksistä ja ties mistä maailmanvalloituksesta suomalaisten sanontojen pohdintaan. 

Ja tällä kertaa mä oikein esitän toivomuksen, että jos teillä on jotain erikoista (koulu,pojat, muoti, meikit, ruoka, kulttuuri, joku paikka...) mistä haluisitte saada postauksen, ni ottakaa tilaisuus ja lähettäkää mulle sananen, ni koitan parhaimpani mukaan toteutella. Juttu sattumoisin vähän on, että musta tuntuu jotenkin kovin tylsältä vain kirjoitella arkipäivistä, vaikka nekin tosin oikein tapahtumarikkaita on. Oikeastaan juuri se tapahtumarikkaus onkin se ongelma, koska mulla ei ole aikaa eikä aikomusta päivitellä joka päivä kaikesta mahdollisesta, mitä mä täällä touhuan. 

Ja jos unohdun taas arkeen, niin saa heittää vihaisia kommentteja pävitysten puuttumisesta tai vahvasti päivitystauosta vihjailevia kysymyksiä.