Olen elossa!

Kahvilla, ettei vain pääsis posket kääntymään lommolle.

Pahoittelut myohästyneestä blogikirjoittelusta.. Mulla on nyt pari tekstiä kirjoiteltu varastoon, että jatkossa ei tälläisia myöhästelyjä pääsisi tapahtumaan. Lähiaikoina elämä ollut monestakin syystä hektistä ja paljon merkittävää on päässyt tapahtumaan. Nolottaa myöntää, mut mulla ei oikeesti oo kummempia muistikuvia viime viikoista.. Ei sen takia, etteikö mitään olisi tapahtunut, vaan oikeestaa just sen takia, et on tapahtunu aivan liikaa.

luokan toinen ovi. Usein kyllä mennään sisään ikkunoiden kautta, koska kukaan ei tieddä missä avain on.
Kaksi vaihtaria on tähän saakka lähtenyt kotiin.. Ja mä vaihoin perhettä. Perheenvaihto ei ollut mikään dramaattinen "mut heitetään kahennestakymmenestä kerroksesta alas riisipelolle korealaisten kirosanojen saattelema" -tyylinen tapahtuma. Mitään varsinaista ongelmaakaan ei ikinä edellisen perheen kanssa ollut, mutta perheellä oli väärä käsitys YFU:n luonteesta. Myöskin perheen äiti oli sairas ja kaksi vanhinta tytärtä olivat muuttamassa pois kotoa, jättäen mut kahestaan kolmosella olevan siskon kanssa. Tilanne ois ollu mulle aika huono, koska kahen vanhimman siskonkin ollessa kotona, tulin silti aina kaikkia muita kuutisen tuntia aikasemmin kotiin. Perhe sitten itse ehdotti mulle, että ehkä mun ois parempi vaihtaa perhettä ja vaikka tulinkin hyvin juttuun edellisen perheen kanssa niin en pannut vaihtomahdollisuuttakaan pahitteeksi, koska ihan rehellisyyden nimissä edellisessä hostperheessä mä istuskelin kaiken kotona olo ajan koneella tai kakaotalkkasin kavereiden kanssa enkä siis oikein päässyt kokemaan korealaista perhe-elämää.
Mun käsittääkseni YFU:n sijaan mun koulu hoiti tän isäntäperheen metsästyksen. Uusia perheitä löytykin mun koulun sisältä sankoin määrin, ja sainkin melkosen vapauden valita itse, mihin perheeseen haluan. Kävin sitten ensimmäisenä ilmottautuneilla yökylässä tsekkaamassa paikat, ja heti oli olo niin kotoisa ja perhe niin welcoming, ettei valintaa tarvinnut kahdesti miettiä.

en pane koiraa ollenkaan pahitteeksi..vaikkakin joskus sängyssä on melkein ahdasta kun koira nukkuu sivuttain keskellä petiä.

sen mitä isosisko edellä niin pikkusisko perässä.
Uuteen perheeseen kuuluu isän ja äidin lisäksi länsimaalasittain 7v. pikkusisko, vuotta mua nuorempi pikkuveli, joka on siis lukion ykkösellä sekä saman ikäinen sisko. Lisäksi perheessä on koira, kaksi hamsteria ja kaloja. Koti on edellistä lähempänä normaalia korelaista kotia kokonsa ja sisustuksensa puolesta ja perhe on todella lämmin ja perhehenkinen. Perhe tykkää kokkailusta ja on varsin innokkaasti opettamassa mulle sekä koreaa että korealaisen keittiön saloja.

Veljeäkään en pane pahitteeksi, koska pääsen vihdoin hyvällä tekosyyllä takaisin peliharrastuksen pariin. Pikkuveli on muutenkin oikein suloinen, oli ostanut mulle viime viikolla yökyläilyn jälkeen korealaisia snackseja kouluevääksi ja toi ne sitten hyvin arkaillen mun luokkaan kakkosten kerrokseen. Myös pikkusiskon kanssa tulen oikein hyvin juttuun, vaikkakin kieltämättä käy hieman hermon päälle viettää koko ajan aikaa leikkien.. Mutta näyttää epäilyttävästi siltä, että musta on tulossa kovaa vauhtia parempi lasten kanssa.
Samanikäsen siskon kanssa luistaa juttu erittäin hyvin. Jaan siskon kanssa huoneen ja itseasiassa sängynkin (mikä ei mua haittaa jos ei kerran siskoakaan) joten kinastelulta tullaan tokkopa välttymään, mutta musta tuntuu, että molemmat tiedostaa tän ja meidän onneks me pyöritään koulussa eri porukoissa joten se ei ainakaa aiheuta mitään turhia draamoja.
Jatkossa en sitten enää ajelekkaa millään limusiinitakseilla kouluun vaan tän aamusesta päätellen tulen taittamaan huomattavasti edellistä lyhyemmän koulumatkan juosten.
Ja on ihan uskomatonta, miten mun koululaisia jaksaa vieläkin innostaa päivä päivältä enemmän se, että niiden koulussa on vaihtari.. Jatkossa jaan koulureitin monen sadan muun koululaisen kanssa, koska asun sellasessa isommassa asuinkompleksissa. Eilen aamuna sain tyylikkäästi aplodit kun kiireen takia juoksin siskon kanssa käsikädessä isomman suojatien yli ensimmäisenä valojen vaihtumisen jälkeen. Mä toivon, että tää oli vaan eilisen päivän erikoiskohtelu, koska mua ei todellakaan huvita nolostua joka päivä heti aamusta.. plus tiukkaakin tiukemman hameen kanssa on puolmahoton juosta.. Mun uuden asuinalueen ansiosta moni uusi kasvo on tullut taas puhumaan mulle.. sit ku eka vielä oppis ees luokkalaisten nimet xd

kuvasta ei kommentteja.
Viime perjantaina oli koulussa jonkin näköinen kakkosten urheilutapahtuma. Oli kieltämättä todella komean näköstä, kun kuutisensataa kakkosluokkalaista levittäyty täydellisiin jonoihin urheilukentälle. Komeus loppu kuitenkin mun osalta siihen, kun tapahtumaa kuuluttanut opettajaharjottelija päätti alkaa kehua, että miten mä loistan sen silmiin kaiken sen väen keskeltä.. Tätä lausahdusta tietenkin seurasi kaikkien pään käätyminen meikäläiseen ja pari satunnaista huudahdusta tyylillä "Bella Hwaiting!!" tai "Bella jang jang" (erinäisiä kannustuhuutoja)
Pääjuttu tässä tapahtumassa oli juokseminen. Luokka kerrallaan tytöt juoksi 6x ja pojat 8x kentän ympäri. Luokkia ollessa 17 ja osan suosiolla kävellessä matkan jäi aikaa rennolle hengailulle oikein mukavasti. Sääkin suosi ja oli sangen mukavaa, varsinkin kun kolmoset (netissäkin nimeä tehneet nätit pojat eli ulzzangit), jotka oli vahtimassa tuloksia, tulivat juttuttamaan mua. Meinas kieltämättä siinä mennä vähän kieli solmuun mun ja oikeastaan koko sen osan katsomosta ihastellessa niitä.
Itse sijoittuiduin kaikista kakkosista, siis tytöistä ja pojista, neljänneksi. Tää siis kertoo vähän näiden kuntotasosta.. Ei sillä, toki mun on tullut aika paljon täällä liikuttua kaupungilla pyörimisen ja noreabang riehumisen merkeissä, että on ihan mahollista, että mun kunto on myös ihan oikeesti hiukan kohentunu.

kouluun tilattua pitsaa ja mässyjä energiatason ylläpitämiseksi. Nälkä ei pääse luokassakaan yllättämään, koska jollain on aina jotain syötävää mukana ja kauppakin on aidan reiän takana.

koulupuvun liivi tietää whats up.

ja kavereiden kanssa väsäilemämme pitsa... ai että maistu juusto hyvältä.

yks kolmosista toimii kananugettikuljetuspoikana ja se oli kertonut työpaikalla niiden koulussa olevasta vaihtarista jonka seurauksena me saatiin laatikollinen kanaa ilmaseksi. :DD

Tässä vielä Psyn uusin. Ja ihan vain pakko mainita, että videon lopussa oleva kadunkulma, jossa PSY on läheisissä tunnelmissa pylvään kanssa, on mulle tuttu paikka, koska osa mun kavereista asuu Gangnamissa sangen lähellä tota kyseistä kadun ylitys kohtaa.



ja yöllisiä seikkailuja ihanimpien ihmisten kera