tältä näyttää hämärästi mun lukujärjestys...
Viikonloppu meni sairastellessa ja maanantaina yskänuhaflunssaa oli jatkunut jo niin kauan, että mun hostmama passitti mut niiden oman lääkärin luokse sairaalaan enkä siis mennyt kouluun. Koreassahan tosiaan lukiolainen on joko koulussa tai sairaalassa. Täällä sellai "mun päätä vähä särkee" -olotila on suurimmalle osalle karua arkea ja minkään nuhan tahi vatsakivun takia ei kotio jäädä. Tästä tietenkin seuraa se, että kolmekymmen henkisissä pienissä luokkatiloissa pöpöt leviää välittömästi jokaikiselle luokassa oleilijalle.
Korealaiset myöskään harvoin jäävät välitunneiksi luokkiin istuskelemaan vaan lähtevät kiertelemään koulua tapahtumien toivossa, ja vievät siinä samalla sitä pöpöä eteenpäin...
koulun vessat.. ja musta vahvasti tuntuu, et nää paikalliset ei käytä paperia toimituksissaan... :O
Musta tuntuu, et osasyy tähän sairaana kouluun tulemisessa on myös se, et kotona nää laitettas syömään korealaista terveysruokaa. Kuvitelkaa kuumeisena ja huonovointisena syövänne kylmähköä suolaista limaa, jossa majailee pari riisinjyvästä, pakasteporkkanoita ja lohta.. Tätä samaa sit aamulla, lounaalla ja välipalalla ja sit illalliseks virkistävästi rasvalientä, johon on suutuntumaksi lisätty rasvakökäreitä ja selleriä. Oi nam. Voin tällä ruokavaliolla viikon eläneenä sanoa, että kyllä se paranemismotivaatio kasvoi joka lusikallisen myötä nautiskellessa rautoihin tarttuvista rasvapaloista yskänpuuskien välissä.
Kuitenkin olin pari päivää sairaana koulussakin ja viimeistään tässä vaiheessa tuli ensimmäistä kertaa Suomea ikävä... Miksi, voi miksi ei oo okei niistää sun niilinä valuvaa nenää yleisissä tiloissa...?!? Kyllä mun mielestä niistämistä ällöttävämpää on se kun näillä kirjaimellisesti roikkuu ja valuu räkää nenästä.. Itsekin tän kokeneena voin sanoa näiden nenä valuu -tuntien olleen ehdottomasti haasteellisin asia täällä Koreassa.
Sit kun koittaa sneakysti vähän hihalla kuivailla kosteaa nenukkia ni ei vaiskaan kun nenästä lähtee sellai metriräkävana hihaan. Hehkeetä.
koulupukua.. raidallinen paita ja tummansininen liivi kera mustan lyhyehkön kravaatin.. Hameesta kuvia viikonlopun jälkeen, jolloin se on evoluutioitunut viimeiseen muotoonsa
Kaikki oli kovasti huolissaan maanantaina, oliko mulle sattunut jotain.. Sit sain seuraavana päivänä koulusta yheltä mun luokkalaiselta jotain korealaista teetä, joka kuulemma auttaa nuhaan. Söpöä.
Viime viikolla tuli muutenkin saatua paljon lahjoja, koska ystävänpäivää vastaava White Day osui sopivasti eiliselle. Ideana on, että pojat antaa tällöin tytöille karkkia, tavallaan palauttaa Valentines Dayn lahjan.
Olin olettanut tän olevan paljon isompi juttu, kun mitä se oikeestaan loppuen lopuks oli. Mun luokkalaiset pojat oli ostanu minitynnyrin karkkia, josta me sit kaikki pojat mukaan lukien mässyteltiin. Sit vaikutti siltä, että tytöt anto toisilleen enemmän karkkia kun pojat tytöille.
Kyl mä kuitenkin sain muiltakin kun mun luokan pojilta karkkeja. Ihan kiitettävä kasa niitä kertyi, mutta jaoin niitä vähän eteenpäin, kun kaikki tytöt ei ollu saanu karkkia.
Sit myös pari miesopettajaa anto mulle karkkeja xD ja yks tyttö anto mulle sellasen lahjapakkauksen kirjastossa ja sano, et se rakastaa mua... Mitenköhän tohonkin nyt sitten vastais...?
Mun hostvanhemmat oli tukehtua kimchiin, kun ne näki mun sormeen piirretyn sormuksen ja kerroin, et yks poika oli piirtänyt sen mulle... sitä sit seuras hirvee kysely parvi, et onks se mun tyyppiä, minkä pitunen, paljon se painaa, mikä sen kouluarvosanat on... enköhän mä ja sisko saatu selviteltyä sen olevan pelkkä vitsi, eikä mikään avioliittoon sitova palava rakkauden osotus..
Nää on kyl todella huomaavaisia ihmisiä nää korealaiset. Aina joku saattaa mut bussipysäkille ja tarkistaa, et pääsen bussiin. Sit yks päivä mun bussikortissa ei ollukkaan riittävästi rahaa ni eikös heti jostain ilmestyny jonku toisen koulun koulupuvussa pelastava prinssi, joka leimautti sen kortin munkin puolesta ja meni pari pysäkkiä ylimäärästä, et pysty saattaa mut tähän kerrostaloalueelle, missä asun. Tai jos mun koululaiset näkee mut kaupungilla ni ne tulee aina tarkistaa, et onhan mul kaikki jees.
Mut kieltämättä on sangen avuton olo, kun nää 12-13 tuntisia opiskelupäiviä vetävät lukiolaiset on huolissaan mun jaksamisesta. Pakko se on kuitenkin myöntää, että lämpimämpiä ihmisiä on oikeesti vaikeeta löytää.
Ainakin tähän saakka on kaikki aina ottanut mut kaikkee melkein liiankin hyvin mukaan. Mut meinattiin laittaa meiän koulun pingisjoukkueeseen... joka on siis Korean mestari tällä hetkellä. Ja kaikki vaan sen takia, että liikkatunnilla mut valittiin parhaimpaan joukkueeseen ainoana tyttönä ja tietenkin kaikki veti todella helppoja mua vastaan ja jollain ihmetuurilla mä jopa sain vastattuakin sangen tyylikkäästi suurimpaan osaan syötöistä, varsinkin silloin kun opettaja sattu vilkasemaan meiän pelin suuntaan... Noh, vältyin kuitenkin tältä julmalta kohtalolta vedoten siihen, että oon jo enkkuklubissa, enkä tohdinnut enää erota.
Perjantait on maasta riippumatta mun lempipäiviä, ja tääkään perjantai ei tuottanu pettymystä. Aamulla olin taas ensimmäisenä luokassa, muista kouluista poiketen meillä alkaa oppilaat valua koululle vasta tasan jälkeen... Mua odotti mun lokerossa kasa suklaalevyjä ja pari konvehtirasiaa, ilmeisesti White Dayn jäljiltä.. En ollut saanu yhtään suklaata ite White Daynä ja suurena suklaasyöppönä mä tietenkin kovia karkkeja imeskellessä haikailin pääni sisällä suklaan perään. Mut joka tapauksessa tää piristi mukavasti aamupäivää.. :DD Sit sain vielä myöhemmin yheltä pojalta, joka tavoittelee paikkaa Seoul National Universitys, keksin, kun olin maininnu ohimennen et tykkään kekseistä.. Tää johti myös siihen, et nyt tuun saamaan viikonlopun jälkeen parilta mun kaverilta itse leivottuja keksejä. Kui sulosta!
Sit yks mun luokkalainen poika, joka on ihan LJoen kaksoisolento (sattumoisin b-boy) sano mulle tänää et oon sille "icing on the cake".. lol aika smooth... Sit on läppä kun on pyöriny sen kaa aika paljon samois porukois ja se aina analysoi mun mielialaa sen kavereille... Musta tuntuu, et näil on muutenkin se käsitys, etten osaa ollenkaan koreaa... Vaik kyl yritän mahollisimman paljon koreaks..
tää oli erityisen namia... jostain random paikasta, kaveri tarjos matkal tanssiakatemiaan
Yleisesti oon hengaillut paljon enemmän kavereiden kanssa koulun jälkeen kun osasin ennen tänne tuloa odottaa.. Kaikki ei tee mun koulussa yliopistopääsytestiä, joten koulussakäynti on monelle vaan ajanviihdettä. Mulla on itseasiassa tähän saakka ollut vaan yks suuniteltu tapaaminen, kaikki muut on ollu spontaaneja "lets hengaillaan" tyylisiä.. ja lähes aina ohjelmana on syömistä.. Mut nam, mut on viety ties mihin kerroksiin johonki random pc-huoneisiin, josta saakin sitten kaupungin parasta kanaa. Oon löytänny niin paljon kaikkee, mitä en vois turistina nähä mun kavereiden avulla, ja oon tästä ihan äärettömän kiitollinen.
ja mitäs ihmettä mä meiän minilähikaupasta bongasinkaan...
Ja sit vielä Pohjois-Koreasta. En osaa kuin sanoa, että todellista aihetta huoleen tokkopa on, ja katsokaa tästä linkistä video, niin saatte hyvän yleiskuvan tilanteesta : http://www.youtube.com/watch?v=if-aEz4b3vM
Näyttää siltä et viihdyt siellä hirmuhyvin? Ja tosi nopeesti oot saanu uusia ihmisiä ympärilles :) En ymmärrä tosta lukkarista oikeestaan mitään, mutta täydeltä näyttää :D Mut kyl sulla kuulostaa olevan vapaa-aikaakin ainakin vähän :)
VastaaPoista